Kirjoittanut
Radio Dein päätoimittajaViime viikolla Savonlinnan kristillisellä opistolla evankelistapäivillä tapasin intohimoisia sanan kylväjiä. Oli nuoria – vanhoja, kokeneita – uusia, musiikki, radio, tv- ja perinteisiä evankelistoja.
Evankelista-nimitystä käytettiin alkuseurakunnassa niistä henkilöistä, joilla oli ”Sanan julistamisen lahja” – erityisesti evankeliumin, ilosanoman, julistamisen lahja. Heidän sanomansa liittyi kiinteästi Jeesuksen kuolemaan ihmiskunnan syntien tähden, hänen ylösnousemukseensa ja siihen, miten yksittäinen ihminen voi löytää yhteyden Jumalaan Kristuksen kautta.
Maailman kuuluisin amerikkalainen evankelista Billy Graham kuvailee elämänkerrassaan ”Evankelista sana tulee kreikan kielen sanasta, joka tarkoittaa ”Henkilö joka ilmoittaa hyviä uutisia”
” Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat.” kirjoitti Paavali Efesolaisille. Tänä päivänä evankelistoja ei enää kuitenkaan luterilaisen kirkon toimenkuvista löydy eikä virkaa edes selitetä kirkon Aamenesta Öylättiin sanakirjassa. Nykyajan evankelistat löytyvät vapaista suunnista sekä evankelikaalisista herätysliikkeistä, joidenka tavoitteena on evankeliumin julistaminen luterilaisessa kirkossa.
Evankelioimisen pitäisi olla yksi seurakunnan perustehtävistä ja jokaisen kristityn tehtävä on todistaa Kristuksesta omassa elinympäristössään. Mutta useissa luterilaisissa seurakunnissa on lopetettu koko evankelioimistyö eikä seurakuntalaisia opeteta ja rohkaista todistamiseen. Kuinka suuri merkitys tällä on kirkosta eroamiseen? Amerikassa osataan aktiivisemmin suhtautua tutkimuksiin ja siellä ruvetaan heti vastatoimiin. Kun Amerikan luterilaisen kirkon jäsenmäärä alkoi vähetä, panostivat he heti siihen tärkeimpään; evankelioimiseen. Nopeasti kehitettiin seurakuntiin työvälineitä, materiaalia ja koulutusta. Kirkon evankelioimistyön toimikunnassakin nämä Amerikan tuliaiset olivat käsittelyssä, mutta menivätkö vähin äänin mappi ö:n?
Ehkä kirkossa vaaditaan vielä suurempaa jäsenkatoa, ennen kuin ymmärretään, että vain seurakuntalainen, jonka sydämessä on syttynyt vaikka pienikin liekki, mutta liekki kuitenkin, sitoutuu ja tarvitsee seurakuntaa. Muutoin paraskaan toiminta ei pysty kilpailemaan maailman viihteen kanssa maallistuneen ihmisen ajasta.
Surullinen olin evankelistapäivillä siis siitä, että työmiehiä on niin vähän ja työtä paljon. Siksi toivonkin, että ne, jotka ymmärtävät evankelioimisen tärkeyden käyttävät Radio Deitä välineenä. Radio Dei on tunnetuin kristillinen media ja kun ihmiselle tulee elämän merkitystä koskevia kysymyksiä, hän etsii Deistä Raamatun opetusohjelmia.
Evankelistan työssä rankinta on se, että yksi kylvää, toinen korjaa sadon ja Jumala antaa kasvun. Emme pääse nauttimaan työmme hedelmistä, mutta toisaalta se suojelee myös ylpistymisestä, kun koko ajan kipuilee omien ongelmien ja riittämättömyytensä kanssa eikä voi kehua suurella menestyksellä. Evankelistapäivillä iloitsin uusista kyvyistä, rohkeista nuorista evankelistoista. Yhdessä me jaksamme uskoa ja rukoilla herätystä Suomeen. Suomen tunnetuin profeetta Hilja Aaltonen kannustaa meitä vielä viimeisinä päivinään: Sateet jo ropisevat – kristityt tiivistävät joukkojaan ja herätys on ovella.
